Mikä näissä maanantai aamuissa oikein on?

Sataa ja myrskyää. Onneksi ei ole kiire duuniin. Tähän aikaan syksystä on niin pirun hiljaista. Saanko valittaa maksamattomia laskuja, joita on pinotolkulla? Tämä on se yrittäjyyden miinuspuoli. Jos ei ole töitä, ei ole rahaa. Ihmiset natisee talouskriisistä ja lamasta, eikä uskalla ostaa asuntoja, eikä tulla kampaajalle. Voin kertoa salaisuuden, se säästäväisyys nimenomaan aiheuttaa sen laman. Olis se hauska olla oikeessa palkkatyössä, joka kk kilahtaisi x summa rahaa tilille ja saisi laskupinon katoamaan kuukaudeksi. Fantastista ja utopistista.

Plussaa luetellakseni, vapaat työajat ja kohtuullinen liksa, silloin kun sitä tulee. Tietty myös vakkari asiakkaat pelastaa päivän, on todella ihanaa mennä töihin, kun on päivä täynnä tuttuja asiakkaita, joiden mielitekoja ei tarvitse kaivella pintaa syvemmältä. Siinä kun ihmiset valittaa, ettei uskalla mennä kampaajalle, kun se ei osaa tehdä mitä pyydetään, niin se on minun kannalta sitä, että pitäisi osata lukea ajatuksia. JA don't get me wrong, tämä kuuluu työhön, sen tiedän juu, mutta toiset on vaan helpompia kuin toiset.. Mutta mikäs siinä jos sen hetken ainut murhe on, ettei tiedä minkä sävyistä ruskeaa sitä tukkaansa ottaisi. Mä myös tykkään työni terapia puolesta. Ne asiakkaat, jotka haluavat keskustella käynnin aikana, on hauska parantaa maailmaa ja vaihtaa asioihin näkökulmia. Mä viisastun päivä päivältä. *reps*